Sisustan ehostamista
Ulkokuori sai uuden maalipinnan kokonaan. Alkuperäinen sisusta oli ehjä mutta aika nuhjuisessa kunnossa. Eikä kaikkia pintoja oltu verhoiltu tehtaalla olleenkaan. Tavaratilassa oli paljaat pyöränkotelot ja takalaita. Pohjassa oli harmaa paksua huopaa oleva pohjalevy vararenkaan päällä, mutta ei muuta verhoilua. Siispä sisustan verhoilupaneelitkin saavat uutta pintaa. Ensin mietittiin mustaa väriä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin yhdestä syystä. Mopoauton sisätila on niin pieni, että kaikkien pintojen verhoilu mustalla tekisi siitä todella pimeän ja vielä todellista pienemmän näköisen. Vaaleat värit taas ovat käytölle arkoja, eli herkkiä likaantumaan. Niinpä päädyttiin hyvin lähellä alkuperäistä kontin pohjalevyä olevaan tumman harmaaseen huopaan. Huopana käytettiin Stingerin verhoiluhuopaa, josta on satojen projektien antama kokemus. Kestävä ja erittäin taipuisa ja helposti muotoiltavissa oleva materiaali. Ja kaiken lisäksi vielä edullinen. Sen kiinnittämiseen käytettiin Stingerin SAS-sprayliimaa josta kokemusta on yhtä paljon kuin huovastakin. Olen kokeillut kymmeniä spray-liimoja ja minun mielestäni tämä on ylivoimaisesti paras. Tarttuu ja pitää erittäin hyvin, pullossa on tarkka suihku ja yhdellä pullolla tekee melkoisen ison alueen liimaukset.
Huopaa pintoihin
Takaikkunoiden ympärillä kiertävät sivupaneelit verhoiltiin ensimmäiseksi. Ne olivat väriltään paljon vaaleammat ja erittäin nuhjuisen näköiset. Niiden jälkeen kattoverhoilu sai huovan päälleen. Molemmat verhoilut olivat erittäin ohuesti nukattua puristemuotoiltua kovaa levyä. Huovalla saatiin myös pinnat pehmeämmiksi akustisesti. Tällä on varmasti vaikutusta äänentoistoonkin kunhan sitä puolta päästään rakentamaan.
Huopaverhoilu on keinovalossa inhottava kuvattava. Näistä kahdesta samassa valossa otetusta kuvasta sen huomaa. Molemmat aivan eri värisiä… Kun huopa oli saatu paikoilleen, nostettiin myös kattoverhoilu mopoautoon jo paikoilleen. Katolle ei vaimentamisen ja uudelleen verhoilun jälkeen enää tehdä mitään joten osa kannattaa silloin laittaa autoon paikoilleen. Alkuperäisen aurinkolipat saavat jäädä mustiksi, ne vain puhdistetaan projektin pölyistä vielä myöhemmin.
Näissä kuvissa näkyy että koko kontti on verhoiltu. Tavaratilan pohja ja pyöränkotelot verhoiltiin yhdestä huopakappaleesta venyttämällä ja suoraan liimaamalla kiinni. Yleensä näin ei toimita, mutta tässä tapauksessa koska tavaratilan pohja ja pyöränkotelot olivat yhtä isoa muotoonvalettua muovinkappaletta, näin päätettiin tehdä. Erillisiä verhoilupaneeleita joilla olisi peitetty alkuperäistä pintaa, ei haluttu painosyistä ja tilansäästösyistä tehdä. Pohjalevy on alkuperäinen ja sen verran siisti ja saman värinen, että sille ei tehty mitään. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkee hyvin miten monimuotoisiin pintoihin tämä huopa venyykään ilman saumoja ja katkoksia. Myös hattuhylly sai päälleen uuden huopapinnan.
Sivuverhoilut, pohjalevy ja hattuhylly nostettiin paikoilleen vain kuvan ottamista varten, ne otetaan vielä pois projektin jatkuessa. Takasivuikkunoiden kalvotus on helpompaa kun verhoilut ovat pois paikoiltaan ja toiseen paneeliin tulee vielä myöhemmin basson liitäntä.
Ovien ilme muuttui helposti ja nopeasti
Ovissa oli paneelit joissa oli samaa sinistä verhoilukangasta kuin penkeissä. Ihan kiva yksityiskohta, antaa sisustalle yhtenevää ilmettä. Mutta se sininen väri ei vaan oikein istu enää punamustien penkkien ja ulkokuoren kanssa. Onneksi ovien ehostus oli helppo nakki. Otettiin nuo paneelit oviverhoiluista irti ja verhoiltiin penkkien teosta ylijääneillä alcantaran palasilla. Verhoilulevy ja riittävä palanen alcantaraa nurin päin pahvin päälle ja SAS-liimaa molempiin. SItten pinnat yhteen ja reunojen taittelu taakse.
Ei ollut kuin varttitunnin homma ovea kohti. Alapuolella olevassa kuvassa sama ovi sinisellä ja punaisella paneelilla. Punaisen paneelin kuvassa on kyllä putsattu oviverhoilusta pölytkin pois, ei se kankaan vaihto noin paljoa muovin väriin kuitenkaan vaikuta.
